Tarinoita

Kuusiaidan syövereissä

Kun olin 4-vuotias muutettiin äidin ja isän eron myötä uuteen kotiin. Sisko aloitti sinä syksynä koulun ja äiti kävi töissä. Ei ollut vielä päiväkoteja, oli vain seurakunnan leikkikoulu, joka toimi päivittäin klo 9-15. Minun piti jäädä yksin kotiin n. 7.30 kun äiti ja sisko lähtivät ja mennä oikeaan aikaan sinne leikkikouluun. Enhän minä kelloa niin pienenä tuntenut, muta eteeni laitettiin herätyskello ja sen eteen piirretty kellon kuva, jossa viisarit lähtöajan mukaan. Sitä siinä sitten silmä kovana seuraten. Kyllä oli odottavan aika pitkä! 

No, kun aika koitti, lähdin liikkeelle ja treffasin pihalla Maijan, jonka kanssa matkattiin yhdessä leikkikouluun, jonne oli matkaa n. kilometri. Kohtaloksemme koitui suunnaton kuusiaita, melkein joka aamu! En tiedä, päästiinkö koskaan sinne leikkikouluun ajoissa. Kuusi aita oli nimittäin "ontto" sisältä ja siellä me tapasimme leikkiä kotileikkiä. Sinne vietiin kaikki löytämämme aarteet - posliinin palat yms välttämättömät kodin tarvikkeet. 

Ajatelkaa, että me nelivuotiaat touhusimme siellä omiamme, ja menimme leikkikouluun, kun saatiin ensin nuo kotityöt ja sisustushommat valmiiksi! Eikä se tietenkään mitään nopeaa hommaa ole, kuten tiedätt. Naiset sisustaa antaumuksella!

Liiketoimintaideoita

Lainahepeneitä kerrakseen - ja tämä tarina on totta!

Kun aloitin koulun, jäin edelleen aamuisin yksin, kun koulu alkoi myöhemmin kuin siskolla. Tunsin jo kellon, ei tarvinnut hätäillä. Oli aikaa tuhtata aamuisin mitä vaan. 

Saimme joululahjaksi samanlaiset villapaidat, mutta minun oli tummansininen ja siskolla valkoinen (ihan just kuin alla kuvan uutisankkurilla). Minusta valkoinen oli kauniimpi ja kadehdin siskon paitaa. Siskolla oli myös juhlaKORKOKENGÄT! Ei niissä korkoa ollut kuin sentti tai puolitoista, mutta se oli sellainen kapea kuin aikuisilla. Eikä tässä vielä kaikki! Siskolla oli PITKÄ valkoinen alle polvien ulottuva vekkihame, minulla vain lyhyt polvien yläpuolelle ulottuva. Valtavia vääryyksiä nippukaupalla siis! Aina vaan hoettiin, että pienet tytöt ei voi kulkea korkokengissä, eikä pitkässä hameessa. Eikä sitä, eikä tätä voi pienet tytöt tehdä. 

Hei, ajatelkaa! Olin sentään jo koululainen, en mikään vauva! Ainakin 7 tai 8v. Yhtenä aamuna päätin oikein panostaa pukeutumiseen! Yksin kun olin, niin puin siskon vekkihameen ylleni. Ei se pysynyt, mutta ongelmaan oli ratkaisu - hakaneula! Niinpä sain hame ylle. Seuraavaksi valkoinen norjalaisvillapaita ylle. Se oli siskolle jo vähän pieni, mutta minulle vielä liian iso. 

Mutta, mutta! Pää ei mennyt kaula-aukosta läpi. Oli varmaan pesty liian kuumassa. Nyt oli pulma! Ei hätää! Leikkasin poolokauluksen siististi halki olkapäälle asti. Menihän se pää läpi! Ajattelin, että mamma ompelee siihen sitten vetoketjun illalla. Kätevä ajatus sinänsä! Villapaitaa ei vaan voi leikata, ilman että se purkautuu. En minä sitä tiennyt, ettei se muka hetkeäkään kestä!

Korkokenkien kärkiin paperitollot, että sain ne pysymään jotenkuten jalassa. Ja kaiken komistukseksi vyötäisille ulottuvien hiusten harjaus - ei ponnaria tai lettiä! Tiesin kyllä, ettei pienet tytöt voi sillä lailla tukka auki kulkea, mutta nyt oltiinkin hienona! Korkokengillä oli tosi hankala kulkea kouluun - etenkin, kun villapaita oli vielä liian pitkä ja esti vähän kävelyä, mutta hieno nainen ei valita! Vähän on kärsittävä kauneuden eteen! 

No, kun pääsin kouluun ja opettaja näki koko kauneuden määrän, tuli hän varmaan hirveän kateelliseksi, sillä minut toimitettiin pika pikaa opettajainhuoneeseen odottamaan siskoa. Keskusradiosta kuulutettiin sisko sinne ja viemään minut kiireen vilkkaan kotiin vaihtamaan vaatteet ja letittämään tukka. Voi sitä itkun määrää, kun käveltiin kotiin! Olin nähnyt niin paljon vaivaa ja ollut tulokseen niin tyytyväinen! Peilistä oli näkynyt vallankin iso tyttö! Sisko haukkui pataluhaksi ja sanoi, että oli tosi nolo tilanne hänelle! Muisti sen lopun ikäänsä, mutta osasi jo nauraa asialle! Vetoketjua ei sitten saatukaan ommeltua villapaitaan, joten en perinyt siskolta ihailemaani paitaa.

Otsikkosi

Tästä tekstisi alkaa. Voit klikata tästä ja alkaa kirjoittamaan. Sed ut perspiciatis unde omnis iste natus error sit voluptatem accusantium doloremque laudantium totam rem aperiam eaque ipsa quae ab illo inventore veritatis et quasi architecto beatae vitae dicta sunt explicabo nemo enim ipsam voluptatem.